Maaliskuun blogikirjoituksemme oli tarkoitus käsitellä jotain aivan muuta kuin sotaa. Se on kuitenkin kuukaudessa muuttanut maailmaamme enemmän kuin reilut kaksi vuotta kestänyt pandemia, jonka luulimme jo muuttaneen enemmän kuin tarpeeksi. Myös Ukrainan valtava humanitäärinen kriisi koskettaa meitä Meriaurassa läheisesti. Siksi tuntuisi väärältä kirjoittaa nyt jostain muusta.
Toimintaympäristö merikuljetuksissa on muuttunut nopeasti sodan syttymisen jälkeen. Sodan ensi päivinä teimme tietääksemme ensimmäisenä varustamona päätöksen keskeyttää Venäjän liikenne. Tärkeimpänä syynä oli ukrainalaisen henkilöstömme turvallisuus, jonka nopea heikkeneminen Venäjän satamissa tuli tietoomme. Myös riskit jumiutumisesta satamiin ja sitä kautta taloudellisista menetyksistä, kuin myös asiakkaiden tuki ja ymmärrys tukivat päätöstä. Olemme olleet tiiviissä yhteydessä niiden asiakkaidemme kanssa, joilla oli liikennettä Venäjällä ja yhdessä etsineet vaihtoehtoisia toimintatapoja ongelmien ratkaisemiseksi. Sittemmin kaikki vastuullisesti toimivat yritykset ovat ilmoittaneet lopettavansa liiketoiminnan Venäjällä.
Sota on aiheuttanut kustannusten nousun, joka etenkin bunkkerin osalta on ollut shokeeraava. Bunkkerin hinta hetkellisesti lähes kaksinkertaistui, ja se heilahtelee voimakkaasti. Merikuljetusten kysyntä on kuitenkin säilynyt erittäin vahvana. Polttoaineen kallistuminen tavallaan tukee merikuljetuksia, kun isoissa kuljetuserissä kustannus per tonni ei nouse samassa suhteessa kuin esim. maantiekuljetuksissa. Kuljettamisen tehostamista ja liikenteen tiiviinä pitämistä on Meriaurassa tehty jo ennen kriisiäkin, mutta näiden merkitys korostuu nyt entisestään.
On vaikea ennustaa, mihin kaikkeen vaikutukset ulottuvat, ja tämä tekee myös asiakkaiden toiminnan ja tarpeiden ennakoinnin haasteellisemmaksi. Varmaa on, että toiset lastivirrat supistuvat ja toiset lisääntyvät, ja tuotteet saattavat hakea uusia reittejä. Elintarvikemarkkinoilla muutokset ovat odotettavia. Viljan vienti mitä todennäköisimmin supistuu, sillä varastot ovat jo valmiiksi ohuet viime kesän huonon sadon jäljiltä.
Venäjää kohtaan asetetut pakotteet, kuten tuotteiden tuonti- ja vientikiellot ja pankkipakotteet vaikeuttavat jossain määrin myös omaa elämäämme.
Energiariippuvuutemme vähentäminen Venäjästä ja fossiilisista polttoaineista tulee varmasti näkymään mm. uusiutuvaan energiaan tehtävien investointien, kuten tuulivoimahankkeiden vauhdittumisena. Projektiliiketoiminnallemme tämä tuo uusia mahdollisuuksia ja vahvistanee jo ennestäänkin vahvaa kysyntää.
Ukraine in our minds and in our hearts
Sodan alettua me suomalaisetkin olemme oppineet Ukrainasta paljon uutta. Se on mm. erittäin merkittävä merenkulkumaa lukuisine merikouluineen, joiden historia ulottuu vuosisatojen päähän. Maailman merillä seilaa vajaa 80.000 ukrainalaista merimiestä (vertailuksi; suomalaisia on vajaa 10.000).
Meriauralla on kymmenkunta ukrainalaista työntekijää, ja heidän kauttaan sota on tullut työyhteisöämme lähelle. Olemme luvanneet seistä heidän tukenaan kriisissä, ja olemme auttaneet perheenjäseniä turvaan, järjestäneet matkat ja majoituksen, ja autamme asioiden järjestelyssä ja uuden elämän alkuun Suomessa. Kun ihminen päättää jättää kotinsa ja lähteä tuntemattomaan henkensä säilyttämiseksi, se on äärimmäinen teko. Pariskuntien jälleen kohtaamiset laivoillamme ovat liikuttaneet meitä syvästi. Olemme saaneet uusia jäseniä Meriaura-perheeseen, jopa uusia ystäviä, joiden vierellä nyt elämme ”kotirintamalla”. Vaikka he itse ovat päässeet turvaan, emme voi edes ymmärtää miten musertavaa on seurata, kun kaikki itselle tärkeä tuhoutuu. Huoli sukulaisista ja ystävistä on valtava. Onko vielä kotia, johon joskus palata?
Toimistohenkilöstömme joukosta nousi ajatus kerätä yhdessä rahaa sodan uhrien auttamiseksi. Me omistajaperheessä tuplasimme keräyssumman, ja Meriaura tuplasi vielä tämän. Alle päivässä saimme kokoon 14.000 euroa, joka lähetettiin välittömästi Punaiselle ristille sodan uhrien auttamiseksi Ukrainassa.
Kun sota aikanaan loppuu, alkaa valtava jälleenrakennus. Materiaalia liikkuu maailmalla ja laivoja tullaan tarvitsemaan. Joten vaikka maailma tutisee liitoksissaan, meidän on Meriaurassa parasta keskittyä siihen, minkä parhaiten osaamme; eurooppalaisten asiakkaidemme merikuljetustarpeiden täyttämiseen ja suomalaisten huoltovarmuuden turvaamisen. Laitan toivoni siihen, että pian kriisi on ohi, ja edessä siintää rauhan aika ja entistä yhtenäisempi, fossiilivapaa Eurooppa.
Elina Mälkiä
Viestintäpäällikkö
