Merenkulkualan osaajien saatavuus puhuttaa, ja elinkeino etsiikin aktiivisesti keinoja vastata työvoimapulaan ja lisätä alan houkuttelevuutta. Keskeisenä huolenaiheena on myös nuorien ammattilaisten saaminen alalle korvaamaan lähivuosina runsain mitoin eläköityvää merityövoimaa. Pula tekijöistä kaikissa vakansseissa on jo nyt huomattu varustamoissa. Samalla merenkulkualan oppilaitoksissa aloittavista opiskelijoista hälyttävän suuri osa jättää opintonsa kesken. Työvoiman saatavuuteen vaikuttaa myös se, että naisia edelleen hakeutuu merityöhön suhteellisen vähän.
Miltä merityö sitten vaikuttaa kokeneen merenkulkijan silmin? Haastattelimme yhtä kapteeneistamme, Thord Vaenerbergia.
Thord aloitti merimiesuransa valmistuttuaan Maarianhaminan merikoulusta 1989. Kipinä merimiehen ammattiin syttyi jo teini-iässä. Lähipiiristä löytyi kaksi merenkulkijaa; perhetuttu ja muutaman vuoden vanhempi serkku saivat merimiehen uran tuntumaan hohdokkaalta. Kotipaikka saaristokaupunki Loviisassa ja kesäpaikka Ahvenanmaalla olivat tehneet meren elementtinä nuorelle miehelle luontevaksi.
”Olen elämäni aikana tehnyt vain yhden kesän ajan töitä maissa. Kerroin jo yläasteella silloiselle tyttöystävälle, nykyiselle vaimolleni, että kannattaa sopeutua ajatukseen, että aion lähteä merille”, Thord nauraa. Sama vaimo on 50-vuotiaan miehen matkassa edelleen. Perheeseen kuuluu myös neljä jo aikuiseksi saatettua lasta.
Puolimatruusina Thord seilasi pari vuotta ja suoritti sen jälkeen perämiesopinnot Turussa vuonna 1992. Samasta koulusta hän valmistui merikapteeniksi vuonna 2000. Opintovaiheiden välissä oli vuosia työssä, kuten alalla on tapana.
Thord kertoo olevansa Bror Husellin kasvatti. Kun varustamo myytiin, tuli hänestä ”borelainen”. Boren myytyä kuivarahtialukset vuonna 2016 Thord päätyi Meriauralle, jossa pesti jatkuu edelleen.
”Eeva VG oli ensimmäinen laivani Meriauralla. Se oli ammatillisesti mielenkiintoista aikaa; hieno uudisrakennus, jolla tehtiin bioöljyn koeajoja. Mieleen ovat jääneet myös Aker Arcticille tehdyt täyden skaalan jääkokeet Kemissä.” Thord on seilannut myös muutamia törnejä Polaris VG:llä ja ”sisäänajanut” Helena VG:n. Yksi talvi kului Sampo-matkailujäänmurtajalla ja nyt viimeiset vuodet Thord on toiminut merentutkimusalus Arandan päällikkönä.
”Tänä kesänä oli hienoa, kun pääsin tuuraamaan Aura-kansilastialukselle. On kuin ympyrä olisi sulkeutunut, sillä nyt olen työskennellyt päällikkönä kaikissa Meriauran monissa eri laivatyypeissä. Se on harvinaista, että yhden varustamon sisällä pystyy hankkimaan näin monipuolista kokemusta. Olen siitä ylpeä”, Thord summaa.
Hän näkee alan muuttuneen kovasti 30-vuotisen uransa aikana. ”Vanhaa merimiesromantiikka ei enää ole, koska satama-ajat ovat niin lyhyitä. Merelle kun lähtee, saa nähdä merta eikä niinkään maailmaa kuten ennen vanhaan”, Thord miettii. Alan ”siistiytymisen” esim. alkoholin käytön suhteen hän näkee hyvänä asiana.
Merimiehen työtä hän ei kuitenkaan pidä yhtään tylsänä, varsinkin kun saa olla mukana erilaisissa projekteissa ja erilaisissa aluksissa. ”Itse merenkulku on edelleen ihanaa, mutta lisääntyneestä byrokratiasta en pidä”. Parasta ammatissa on vuorottelu ja se, että työn ja vapaan välillä on selkeä ero. Viiden viikon työjakson jälkeen on viisi viikkoa vapaata. ”Olen saanut viettää paljon aikaa lasteni kanssa, todennäköisesti reilusti enemmän kuin keskiverto isä yleensä”, Thord pohtii. Samaisen vuorottelun hän näkee myös haasteellisimpana osana uravalintaa. Sukujuhlia ja syntymäpäiviä on jäänyt väliin.
Päällikön työssä johtajuus, erityisesti ihmisten johtaminen on Thordista mielenkiintoisinta mutta myös haasteellisinta. ”Johtajakoulutusta täytyisi olla enemmän myös opinnoissa.”
Thordin mielestä merikapteenin työssä vastuut ja vapaudet ovat valtavia. ”Laissa on määritelty suuret valtuudet, mutta myös isot vastuut. Päällikkö on laivalla vastuussa oikeastaan kaikesta.” Nykyisin ohjeita annetaan enemmän maista konttorilta käsin, mikä ei aina välttämättä helpota päällikön päätöksentekoa.
Nuoria, alalle tuloa suunnittelevia Thord haluaa rohkaista: ”Onhan elämä merellä ihanaa. Esimerkiksi nyt, kun kävimme Auran kanssa Biskajalla, näimme delfiinejä ja valaita. Ja meri on sinistä. Meressä on paljon hienoja, arvostettavia elementtejä, jotka tekevät tämän ammatin ainutlaatuiseksi.”
Meriala ei ole pelkkä ammatinvalintakysymys, se on elämäntapa. Yhteydenpito on helpottunut eikä enää olla täysin eristyksissä kuten ennen. ”Silloin soitettiin kotiin kolikkopuhelimista hyvällä säkällä parin viikon välein ja saatiin kiinni, jos joku oli kotona. Vaikka meillä onkin nyt some ja yhteydet, kannatan silti elämää enemmän fyysisessä ympäristössä kuin virtuaalimaailmassa, ja minusta pitää olla henkisesti läsnä siellä missä on.”
Uralla eteneminen ei Thordin mukaan ole alalla vaikeaa, mutta aikaa vievää kylläkin. ”Jokaisen askeleen jälkeen on kasvettava uuteen asemaan. Esimerkiksi päälliköksi kasvaminen vie viitisen vuotta. Kasvuaikana on yliperämies päällikön asemassa”
Kokonaisuudessaan ala ja sen mukanaan tuoma elämänrytmi on sopinut Thordille ja hänen perheelleen hyvin. ”Vaimonikin on samaa mieltä. Parisuhde pysyy tuoreempana, kun ei olla koko ajan yhdessä,” Thord nauraa.
Elina Mälkiä
Viestintäpäällikkö
