“Mitä ei voi mitata, ei voi hallita” on päästölaskentaa tekeville varmasti tuttu lause. Jotta tiedämme, miten ilmastonmuutosta kiihdyttävät päästöt kehittyvät, täytyy niitä mitata, laskea ja todentaa. Periaatteessa iso osa laskennasta on yksinkertaista. Tiedämme, paljonko hiilidioksidia muodostuu, kun poltamme polttoainetta. Esimerkiksi Meriauran laivojen käyttämän Marine Gasoilin (MGO) osalta poltettaessa tonni polttoainetta aiheutuu hieman yli kolmen tonnin hiilidioksidipäästöt. Laskennassa käytetään kerrointa 3,206, mutta todellisuudessa toimituserien välillä on pienenpieniä eroja. Melko yksinkertaista. CO2 -päästö on siis massaltaan reilut kolminkertainen poltetun polttoaineen massaan verrattuna, sillä palaessaan polttoaineen eli hiilivedyn hiiliatomi yhtyy kahteen ilmasta napattuun happiatomiin. Kun happiatomi on vielä atomimassaltaan vetyatomia raskaampi, on yhtälö totta, vaikka se äkkiseltään kummalliselta kuulostaakin. Aika yksinkertaista tämäkin, mutta hyvä muistaa silloin, kun mietitään vaikkapa hiilidioksidin talteenottoa.
Hieman hankalammaksi laskenta käy, kun ryhdytään selvittämään polttoaineiden elinkaaripäästöjä. Tällöin pitää huomioida esim. öljynporauksen, kuljetuksen ja jalostuksen aikana muodostuvat päästöt. Esim. MGO:n osalta tämä on tyypillisesti n. 15 % itse polttoaineen poltossa muodostuvien päästöjen päälle. Joidenkin muiden fossiilisten polttoaineiden elinkaaripäästöt ovat vieläkin suuremmat. Esimerkiksi nesteytetyn maakaasun (LNG) osalta ne ovat jopa 30 % suuremmat kuin pelkästään itse polttoaineen poltossa muodostuvat päästöt.
Biopolttoaineiden osalta päästöt vaihtelevat vielä enemmän. Parhaimpia jäte- ja sivutuotepohjaisia biopolttoaineita voi pitää lähes täysin hiilineutraaleina, ja niillä on hyvin pienet elinkaaripäästöt. Meriauran käyttämän bioöljyn elinkaaripäästöt ovat 97,7% pienemmät kuin vastaavan fossiilisen polttoaineen. Käyttämämme bioöljy on lähes täysin hiilineutraalina yksi parhaista tällä hetkellä käytettävissä olevista polttoaineista. Lisäksi polttoaine on kotimaista. Iso osa biopolttoaineista ei kuitenkaan vähennä päästöjä näin tehokkaasti. Esim. neitseellisiin biomassoihin pohjautuvien biopolttoaineiden päästöt ovat usein suuret, joskus jopa hieman suuremmat kuin fossiilisilla. Joidenkin biopolttoaineiden osalta päästölaskentaa vaikeuttaa mm. se, miten niiden vaikutus maankäyttöön huomioidaan ja kuinka pitkää ajanjaksoa tarkastellaan.
Biopolttoaineiden käytönaikainen nollapäästöisyys perustuu siihen, että vaikka niitä poltettaessa muodostuu hiilidioksidia, on raaka-aineena käytettyyn biomassaan aikanaan sitoutunut ilmakehästä vastaava määrä hiiltä. Hiilidioksidi siis kiertää ilmakehän ja biomassan, kuten puiden ja kasvien, välillä. Päästölaskentaan tuovat oman mausteensa myös säädökset, joista osa koskee vain käytönaikaisia, eli tank-to-wake -päästöjä ja osa elinkaari- eli well-to-wake -päästöjä. Tällä hetkellä esimerkiksi EU:n päästökaupassa käsitellään vain käytönaikaisia päästöjä. Tällöin esimerkiksi elinkaaripäästöltään erilaisia biopolttoaineita käsitellään päästökaupassa kaikkia nollapäästöisinä, kunhan ne todistetusti täyttävät elinkaaripäästövähenemänsä osalta EU:n uusiutuvien polttoaineen direktiivin minimivaatimuksen. Minimivaatimus päästövähenemän osalta taas riippuu siitä, minä vuonna biopolttoaineita tuottava laitos on perustettu. Uusilla laitoksilla on tiukemmat vaatimukset päästövähenemälle, jatkossa jopa 80% verrattuna fossiilisiin polttoaineisiin. Vanhoilla laitoksilla vaatimus vaihtelee 50%:n ja 65%:n välillä. Mikäli vaatimus ei täyty, laitos ei voi myydä tuottamaansa polttoainetta kestävänä, eikä sitä voida lukea nollapäästöiseksi polttoaineeksi.
Säädökset kehittyvät ja tiukkenevat vaiheittain, mutta yleisesti ottaen kansainvälinen säätely on menossa siihen suuntaan, että elinkaaripäästöllä on yhä suurempi merkitys. Tämä on hyvä asia lopputuloksen eli kokonaispäästöjen vähentämisen kannalta. Päästölaskenta on kyllä tärkeää ja yksinkertaisimmillaan yksikertaista, mutta ei läheskään yhtä tärkeää kuin päästöjen vähentäminen, joka on yleensä varsin monimutkaista. Mittaaminen, laskenta ja todentaminen eivät itsessään vielä vähennä päästöjä millään tavalla, ja todellinen mittari onnistumiselle onkin se, kuinka paljon kasvihuonekaasuja ilmakehään kumuloituu.
Valitettavasti fossiilisten polttoaineiden käyttö näyttää nousevan vuonna 2024 jälleen uuteen ennätykseen samalla, kun päästöjen vähentämisellä olisi ennennäkemättömän kova kiire. Päästöjä täytyy mitata ja laskea sekä edistää vähäpäästöisten polttoaineiden käyttöä. Kukaan ei yksin pysty vähentämään päästöjä riittävästi, vaan kaikkien merkittävien toimijoiden on oltava mukana. Jollemme saa fossiilisten käyttöä nopeasti lasku-uralle, aiheutuu mittaamatonta vahinkoa.
Pyrimme Meriauran toiminnassa edistämään vihreää siirtymää, ja odotammekin kahden uusimman bioöljykäyttöisen aluksemme valmistumista innolla. Seuraamme suurella mielenkiinnolla myös vetypohjaisten polttoaineiden kehitystä — näiden hiilineutraaleiden vaihtoehtojen edistyminen on välttämätöntä. Samalla haluamme kuitenkin omalla esimerkillämme muistuttaa, että olemassa olevalle perinteisen teknologian kalustolle on toteutuskelpoisia ratkaisuja, joiden avulla kasvihuonekaasupäästöjä pystytään leikkaamaan heti, oli se sitten vielä lainsäädännöllisesti pakollista tai ei.
Esko Pettay
Sustainability Manager
