Saaristomeren rannoilla kulkiessaan ei voi olla kiinnittämättä huomiota sekalaisen roskan määrään. Luonnontilaisilta saarilta löytää meriveden kuljettamana koko kirjon jätelajeja; muovia, kumia, metallia ja tekstiiliä. Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksen mukaan sellaisilla rannoilla, joilla ei ihminen aktiivisesti liiku tai vietä vapaa-aikaansa, kaikista roskista 44 % on peräisin meriliikenteestä. Laivaperäiset roskat koostuvat pääosin erilaisista trossinpätkistä, kemikaalien tai elintarvikkeiden muovipakkauksista sekä sekalaisista pulloista ja puteleista. Laivareittien varrelta löytyy yllättävän usein myös yksinäisiä turvakenkiä, joiden päätymisreitti mereen on melkoinen mysteeri.
Työntekijämme keräsi yhden iltapäivän aikana saariretkellään melkoisen määrän roskia rannalta. Laivaperäiset jätteet erottuvat joukosta selvästi.
Aloitellessani omaa merimiesuraani vuonna 1997 laivojen jätehuolto toimi jo kohtuullisesti, vaikka satamissa lajittelun mahdollisuudet olivatkin vähäiset. Ongelmia tuottivat ensisijaisesti miehistön vanhoilliset asenteet. Usein ehdotuksena jonkun jätekokonaisuuden hävittämiseen oli ns. ”iso varasto” eli heittäminen mereen. Onneksi uuden sukupolven myötä asenneilmapiiri on muuttunut, eikä yhdelläkään suomalaisella varustamolla ole varaa epäilyttävän toiminnan aiheuttamaan mainehaittaan.
Vuosien saatossa myös merta suojeleva kansainvälinen lainsäädäntö on kehittynyt hyvään suuntaan EU:n, IMO:n ja HELCOMin toimesta. Toimiva kokonaisuus edellyttää, että satamien vastaanottolaitteistot ovat asianmukaiset ja riittävät ja jätteiden maihin toimittamiselle on olemassa kannustimia. Kannustimien osalta HELCOM on onnistunut hyvin, sillä jätemaksut sisältyvät satamamaksuihin siitä huolimatta, jätetäänkö maihin jotain vai ei. BSAG (Baltic Sea Action Group) jakaa aktiivisesti tietoa myös ulkomaisille aluksille Itämeren erityispiirteistä ja jätehuollon tarjoamista mahdollisuuksista.
Mitä voimme tehdä, jotta omilta aluksiltamme ei päädy jätettä mereen?
Erilaisten pakattujen tarvikkeiden kohdalla kannattaa miettiä, kuljetetaanko pakkausjätettä mukana merimatkalla vai voidaanko ne jättää jo lähtösataman jätteenkäsittelyyn. Jäteastiat laivoilla sijaitsevat suojaisessa paikassa, jotta tuuli ei pöllytä sieltä mitään mereen ja usealle kierrätettävälle jakeelle löytyy oma säiliönsä. Merihenkilöstön koulutuksella ja motivoinnilla on valtava merkitys sille, että kokonaisuus saadaan toimimaan – on huomioitava koko ketju, jossa käyttömateriaali muuttuu jätteeksi ja toivottavasti vielä hyödynnettäväksi jatkokierrätyslajikkeeksi.
Jurmo sijaitsee ulkosaariston eteläreunalla. Tästä ohi puksuttavat kaikki Utöstä sisään tulevat alukset ja osansa roskista tuo myös Suomenlahdelle suuntautuva meriliikenne.
Vuoropuhelu satamien kanssa on entistä tärkeämpää. Varustamoiden toiveisiin kyllä vastataan, kun kysyntää palveluille tulee lisää. Tavoitteena on, että hyvistä HELCOM-käytännöistä tulisi valtavirtaa myös muilla merialueilla. Näin voitaisiin varmistaa, että laivalla huolellisesti lajitellut jätteet todella päätyvät asianmukaiseen jatkokäsittelyyn.
Mia Hytti
Vastuullisuusasiantuntija, Meriaura Group
